TERVETULUA.

Olen 27-vuotias ajatteleva nuori. Vihhaan monia asioita ja se tullee teille seleväksi meleko nopiaa. Rakastan kuitenkin elämää ja perhosia. Välillä vaan maailmassa on liikaa vääryyttä, kuten huonoja mainoksia ja hittaita mummuja. Näistä kerron teille. Jos loukkaan jotakuta, niin voi mennä itteesä. Ei ole tarkoitus loukata henkilökohtaisesti, sillä olen sarkastinen ja tyhymä. Kiitos kun valitsit Slurren Teehetken. Ota siis kuppi teetä ja lue päivän kuumimmat kaltoinkohtelut. Äläkää siis ottako turhan tosissaan. Kiitos ja kierähys

perjantai 19. syyskuuta 2014

Tämä kaupunki ei ole tarpeeksi leveä kahdelle veronmaksajalle.

Tiiättekö mikä on kamalaa? Jäähä ihimisten taakse sillon ku sulla on itellä hirviä kiire tai muute vaa pitäs päästä liikkumaa sutjakkaasti. Eellä olevat lyllertää ja puhisee ja raahaa jalakoja ihan ommaan tahtiin. Ite tuskissaa ja närkästyneenä olkapäitte yli kurkit ja koitat kattua mistä pääsis kiertämää ohitte, vaa eihä sieltä pääse. Siinä sitä sitte ollaan, pihivinä sämpylän sisällä. Et pääse pakittaa etkä pääse ohittaan. Siinä seistessä aika pysähtyy ja perspiraatio alakaa tekkee ylitöitä. Otta märkänä ähiset ja muriset, tuijotat jonku 140-senttisen muorin niskavilloja ja huuat sissäänpäi nii että taju lähtee. Sitteku silimissä pimenee, nii saa ainaki hetkellisen vapautuksen tästä tuskantäyteisestä maailmasta.

Tarkennettaanpa vielä sen verra, ettei oo mittää väliä missä oot tai mihin aikaan, ainaku sulla sattuu olemaan kiire, nii kellään muulla ei. Kaikki muut on henkisellä lomalla, autopilotti päällä löntystää etteenpäi, ajatukset pyörii jossaki arizonalaisen maanviljelijän pottupellolla. Siellä istuu perunoiden keskellä heinänkorsi suussa ja olkihattu päässä, aurinko paistaa ja sopulit leikkii vieressä hippasta. Sitteku sööri taas malttaa palata todellisuuteen, nii tajuaa että on metrin levysellä käytävällä kävelly kymmenen metrin matkaa viis minuuttia, takana jono punasia, suonentäytteisiä naamoja. Itellä alakaa ainaki samontein vaahto valluun suusta ku pitäs päästä ohittammaa ja joku paskapää kävelee saatanan leviästi ja helevetin hittaasti. Tekis mieli vaa nostaa kainaloista sivvuun, tai painaa joku lamautin niskaan ja hypätä yli.

Tämä kirjotus koskee siis kahta asiaa, niitä jotka mennee liia hittaasti, ja niitä, jotka vie vaan tillaa. Meleko vaarallinen combo on hias ja leveä kuljetus. Jos on vähä reilummin sitä ylipainoa ja tiedostat itekki että viet keskivertoihimistä enemmä tillaa, nii käyttäyvy sen mukkaan. Älä kävele keskellä tietä ku sitte reunoille jää saman verran tillaa ku siimaa käyttävälle nuorallakävelijälle. Iteasiassa harvoin se siitä on kiinni että onko vähä pyöriä, korkeintaa sillo ku tillaa on yhtä paljo ku Kaarlenhovin rappusissa. Liian monesti ajelet pyörällä kahtasattaa keulat pystyssä liekkipipo päässä ja jouvutki lyömää liinat pohojaan ku eellä mennee Lisko-Make ja Bonustoppa-Nico, jotka kahestaa tukkivat koko pyörätien. Sitte oikee äänekkäästi pieksät pyörää ja polokimia ja köhitki vähä (ei tietenkää oo pirikelloa) vaa ei mittää reaktiota. Sitte pittää huutaa ANTEEKSI VOITTEKO VÄISTÄÄ, mikä on se pahin mahollinen, ku kyllähä ihimisen pitäs saaha polokea kymmenen minuuttia puhumatta kellekkään. Tähän vaatimattomaan pyyntöön ylleesä vastataan nostelemalla niitä kahen tonnin painosia nilikkoja mahollisimman hittaasti joko oikialle tai vasemmalle, ja nimenomaan just sen verran, ettet varmasti pääse kunnolla siitä ohi. Aina tekis mieli ohi polokiessa nykästä ne kännykät ja röökitopat käestä ja nakata autotielle. Saatanan itsekkäät persereijät.

Kaupassa nämä molemmat jutut on kyllä välillä iha ylitsepääsemättömiä. Koitat siinä pesuainehyllyllä jotaki käsisaippuaa katella, nii eiköhä viereen tunge joku pahalle haiseva paksu hippi ja toiselle puolelle länsimainen gootti-Dracula. Taas ollaan pihivinä välissä ja ei pääse mihinkää ennenku jompikumpi lähtee pois. Seuraavaksi suuntaat maitohyllylle, nii siinä eessä sitte vittu punnitaan ryppysin sormin joka jumalan törppö ja motti että paljonko painaa ja onko saman verran ja RAAAH. Otetaa kuus purkkia sieltä, samalla kuitenki tarkistettaan kaikista päiväys ja jos on alle viikko jälellä nii kaivetaa sieltä takkaa sitte vähä tuoreempaa. EI MITTÄÄ VITUN KIIRETTÄ, OTA IHAN RAUHASSA. Toivottavasti tukehut niihi kuuteen litraas. Nekkää ei ehi vanahaksi mennä mitenkää vaikka lasin päivässä joisit. Seki vituttaa ku tietää että ne kuulee sut, tai on huomannu sun läsnäolon, nii ei vittu voi pistää vauhtia siihe hommaan. Oikee tahallaa hiastellee ja hieroo nännejä siihe saatanan kylymähyllyyn. Ite ainaki kaupassa väistelen muita täysiä, tai jos nään että oon eessä tai muuta nii sitte väistetää, ei meikä vittu omista sitä lähi-Salea, oon siellä vaa ostoksilla. JA SILLO KU OLLAA OSTOKSILLA NII AJATELLAAN MUITAKI. Kassajonossa sitte viimein laitetaa hellat kutoselle ja uunit mansikaksi. Viistoista metriä täyttä tuohtumista ja turmiota. Ennemmi ryömisin lasinsiruissa puoli kilometriä, perille päästyä sais palkinnoksi puhelun, jossa Arttu Wiskari röyhtäsee sun korvaan. Kassajonossa hengaileminen on pahempaa ku könöttää soppajonossa jalakapuuhun kytkettynä ja oottaa että joku lyö puukauhalla silimään ja kussee sun puuroon uuen voisilimän.

Ravintolassakaa et pääse tästä erroon. Jos oot asiakkaana, nii kaikki muut asiakkaat on hittaita ja tiellä (ite et tietenkää oo ku oot paras ja vähä päissäänki) ja sitteku oot töissä nii kaikki asiakkaat on hittaita ja tiellä. Tääki o semmone asia jota ei ajattele ku pääsee vappaasti liikkumaan, vaa heti ku joku on eessä ja hias nii vitutusmittarit pyörii niinku kakstasosen moottori. Töissä just ku on kiire vaikka hakia viinaa varastosta tai kerätä motteja, nii semmone ihimismuuri on kaikista pahin. Semmone aivoton massa, joka vaa on. Koitat huuella ja kehottaa väistymään ja tunkia välistä nii ei mittää, sama ku yrittäisit tihiässä metässä töniä puita. 

Rappusissa on kaikista kurjin olla jumissa. Oli se sitte töissä tai kaupassa tai missä vaa, ku tyypit jää hengaileen rappusiin ja sen takia et pääse kulukemaan, on elämä vaikiaa. Kerrostalossaki tekis mieli vaa oikasta siinä kerrosten välissä menevästä raosta naama eellä betoniin, ei vaa taho mahtua ku siinä on se viitisen senttiä tillaa. Rappuset ei vaa oo mikkää paikka seurustella, menkää vaikka kylpylähotelli Essonbaari Maikkulaan pötköttää, pizzat paijalle ja bensarahat pelikonneisiin. Siellä saatte sitte 24/7 huoltsikalla kosketella toisianne iha rauhassa. Rappusissaki ois nii heleppo tarjota auttavaa kättä ja antaa vähä vauhtia, mutta ku ei. Pittää kohteliaasti pyytää, äiti on opettanu. Jos tunnistat itsesi, nii ryhistäyvy. Vaikka maksatki veroja, nii voikko silti painua vittuun.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Ei oo pakko puhua jos ei halua ja pittää ymmärtää. Pittää oikiasti.

Kuvitteleppa tämmöne tilanne: Oot ollu yön töissä, helevetinmoinen kiire ollu ja alakaa vähä silimä luppaseen ja selekä taipuun. Pääset pihalle työkavereitte kans tupakalle, lyöt perseen kenttään ja rauhoitut rönen äärellä ja mietit mille rupiaisit ku pääset kotia. Ehitte heittää läppää taistelutovereitten kans minnuutin, ku kaukaisuuesta kuulee jotaki mitäänsanomatonta vaimiaa mölinää. Käännyt kattomaa nii siellä joku rantojen mies, joka ei oo baareihin päässy vuojen 1952 kesäolympialaisten jäläkeen, röhkii ja ulisee ja kävelee uhkaavasti kohti. Tässä vaiheessa tiiät että kaikki on jo vittu pilalla. Se yks saatanan hetki minkä oot ansainnu päivän päätteksi on pilattu. "Oisko pojilla antaa tupakkia?" Syvä hiljasuus, tai sitte suoralta kädeltä kuorossa EI OLE. Vaa eihä se mittään auta tuo puhuminen, siihe se jää se vitun menneisyyden haamu hieromaa känsäsiä räpylöitä yhtee ja hönkäilemmää sitä vanahan lallin trademark-viinausvaa, millä sais tyhyjätankkisen autonki käyntii. Siinä sitte ootetaa että joku vähä reilummin puhaltava syystuuli kaatais sen miehen kumoon ja pistäis kierimään johonki suuntaa, tai että joku partioauto lassoais sen liikkuvasta autosta ja raahais johonki soramontuille. No eihä se siitä mihinkää lähe, ja siinä sitte ollaa nii kaua että se häipyy. Ylleesä siinä kestää kauemmi ku mitä itellä. 

Tämä edellämainittu lalli-esimerkkihä o kuitenki aika heleppo tapaus, ku ylleesä tässä samalla pääkallopaikalla ne urpot on niitä samoja jätkiä joille oot aikasemmi illalla viinaa myyny. Kyllä se "baarikaveruus" monesti jää sinne ravintollaan, et nää soittele kaikille asiakkaille perrää ja nakkele yläfemmoja kadulla. Asiakasta palvellaan, tietenki mahollisimman hyvin, mutta sitteku se tullee josaki torilla vastaa housut kintuissa pummaamaan jotaki hyödykkeitä nii ei oikee kiinnosta. Ilkeitähä ei ikinä olla näille kulkureille ja sankareille mitä sielä vastaan tullee, ylleensä päinvastoin. Mutta VITTU, se on se YKS HETKI minkä haluais heti itellee, nii ei. Pittää seki nyt sitte viiä. Ainaku vilikasee työkavereita siinä tilanteessa nii kaikkien silimistä näkkee että "elä nyt vittu". Noh, toisaalta tämähä o jo meleko ymmärrettävää, ku eihä suomalaiset muute ossaa tulla tuntemattomille puhumaa, pakko olla vähä tuutit. 

Tuosta tuli kans mielee se iha eka esimerkki millon aattelin eka kertaa iha kirjottaa ylipäänsä tästä aiheesta. Oltiin kesällä joskus rouvan kans Kuusisaaressa pikkusella hiekkarannalla kököttämässä ja aurinkoa ottamassa. Sielä oli meijä lisäksi jotku kaks pirkkoa viientoista metrin päässä, yks jätkä meijän lähellä fillarinsa kans nukkumassa auringossa ja toisessa päässä sitä piitsiä joku random mister, joka huus ku saatana puhelimmeen. Ite nukahin siinä ihanassa auringonpaisteessa ja helteessä ja voi että nam, köllötin ja oli kivvaa. Sitteku heräsin mun pikku torkuilta nii huomasin että se random kulkuri oli tulossa niitte pirkkojen viereen. Äijällä oli salakku kalijaa, heinähattu sekä vilttitossut. Siihe länttäs perseen kenttään niinku tyhyjä juuttisäkki. Nehä pirkot oli varmaa jotaki 15 tai 16v, vähä hämillään ja selevästikkää eivät ettineet uutta aikuista herrasmiestä sieltä itelleen parhaaksi kaveriksi. No eihä se mittää, pikkupäissään tuli siihe vittu sylykemään ja lässyttään ja näki jo kaukaa että pirkot o viittä vaille pistämässä töppöstä toisen etteen. En tiiä mitä siinä ois ite voinu tehä asialle, ei varmaa hirviästi. "anteeksi, meekkö pois ku tyttöjä häirittee..." Toine kaivaa leipäveitten povarista ja lyö kaulaan kiinni. Joo ehkä ei, mutta meikä o jo vähä paatunu ja itsekäs näitte asioitte suhtee, niinku 80-vuotias pankkiiripappa, ei kiinnosta muitte ahdinko kuha itellä pallaa takassa tulet ja konjakkilasi on ehtymätön. Enpä sitte ite teheny asialle mittää, vaa kattoi mite mammat handlaa sen tilanteen. Aikasa ne sitä jakso kuunnella ku toine kerto maailman paskimpia juttuja oli muutenki raskaampi ku Texasin osavaltio. Siitäpä ne sitte lähti ku eivät jaksaneet sitä jätkää. Tässä taas toine täydelline esimerkki siitä, mite joku tuntematon paskaläjä naavasierain pillaa toisten päivän, ihan vaan pelekästään ommaa itsekkyyttään. Haluanki haistattaa tälle jätkälle vitut näin kaukaa internetin taikamaailman välityksellä.

Varmaa 95%:sti ku tuntematon tullee sulle puhumaa se on A) jotaki sun omaisuutta vailla tai B) päissää. Hyvä kolomas esimerkki oli Helsingissä ku jotku rapajonnet, varmaa 12vee istu Kampissa vessojen eessä pipot silimilä ja kengännauhat auki ja kerjäs rahhaa. Ootin ite että pääsen kuselle nii kohta lattiantasosta kuuluu semmosella kynyllä narisevalla äänellä "hei onks sulla nakata parii euroo limppariin?" Kattoin vaa hämmentyneenä, ku ei meikältä lappalaiselta urpolta oo ikinä enne rahhaa pummittu nui törkiästi. Muutenki sen jätkän olemus oli niinku vessan peiliin nakattu veltto spaghetti, jos ois vielä vähä laiskemmi siinä rellottanu nii oisin soittanu ruumisauton hakemaan. Sannoin sitte niinku kaikki muutki ois sanonu: "Mee töihin." ja lompsin vessaan. Ei, en oo elitisti paskahousu tai raharössi joku kyykyttää köyhiä. Veikkaan että niille jonneilla on enemmä fyrkkaa ku itellä, mutta ihan periaatteesta en anna. Tai ei ees periaatteessa, miks antasin? Ei oo mittään syytä antaa tuntemattomalle ihimiselle rahhaa jonka se heti saatuaan tunkee hevosen pilluun. 

Vielä viimene juttu mikä meikää henkilökohtasesti ahistaa maailman eniten on kaikki kerjääjät ja kansiokourat tuolla kaupungilla. Anna rahhaa, kirjota tähän, ole parempi mies, tee oikea valinta, äänestä hippejä ja kommunisteja, JÄTTÄKÄÄ MUT RAUHAAN :< ite menossa ostamaa Stockmannilta vessapaperia ja avokadoja nii pittää saatana seki matka fillarilta kauppaan tehä mahollisimman vaikiaksi. En tunne sua, elä puhu mulle. Vaa ei, nyt pitäs johonki kolehtii rahhaa laittaa ja ihmisoikeusjärjestöjä tukia ku ei ne iliman meikää seleviä. Joo on kivvaa ja hienot tavotteet, mutta saatana ku kävelen rotuaaria ja nään ku semmone kansiokoura villamyssy lähestyy meikää silimät kiiluen nii meinaa valahtaa paskat housuun. Hikikarpalot otalla yritän vitun vaikiasti siinä sitte kääntää kurssia tyyrpuuriin ja kiihyttää vauhtia nii toine vaa lähtee sammaan suuntaan, niinku jenkkifutiksessa, valamiina taklaamaan. Ähisen ja puuskutan täysillä etteenpäi vaa sieltä se tullee, "Anteeksi, oisko teillä hetki aikaa?" rouvalla silimät hohkaa ja nahkaset siivet selässä lentää meikät kiinni. Ite kiljuu kauhuissaan EI, EI OLE, ÄLÄ KOSKE MUHUN! Sitte lakki silimille ja kahtasattaa ohi ja vittu loppumatka sama juosta sinne kauppaan. Siellä sitte huonolla omallatunnolla ostaa rainbow-avokadoa ja halavinta hiekkapaperia persettä varten ku ei kerta antanu rahhaa sitä tarvitseville. Aivan hirviä painajainen. Jos joku asianomainen tämän lukkee nii eläkää tulko väkisin teijän amnestyjenne kans, ku en mää oikiasti taho. Jos joskus on aikaa, rahhaa ja mielenkiintoa nii kyllä meikä perehtyy, mutta eläkää väkisin. Monesti pittää kävellä eri reittiä ettei tarvi törmätä näihin muita vapaaehtosesti auttaviin ihimisiin. Aika vitun surullista, mutta näi se mennee.